Piti nyt tulla heti vaali-illan päätteeksi katsomaan, mitä tänne kirjoitin viimeksi. Pakko todeta, että persut tekivät sen sittenkin - voittivat jopa median.

Katselin kepulaisten totisia naamoja. Miten tässä näin kävi? Se on vakava paikka, kun on itse ollut aiheuttamassa romahdusta, ja olen aivan varma, että moni maaseudun äänestäjä potee huomenna kamalaa krapulaa. Ei niinkään juomisesta kuin omiensa pettämisestä. Kun halusivat "piruuttaan" äänestää persuja. Kun teki "niin mieli näyttää", miten harmittaa nykyinen meno.

Oli mielenkiintoista kuunnella FST:n kanavalla jotakuta ulkopuolista, eli ruotsalaista naista (valitettavasti en tiedä ketä, kun tulin kesken kaiken kanavalle), jonka mielestä suomalaisilla on niin vahva "rättvishet-paatos", oikeudenmukaisuuspaatos, ettei sellaista ole missään muualla ja sen vuoksi nyt tuli tällainen vaalitulos. Mielestäni analyysi sopii täysin juuri keskustan maajusseille. Vaikka he ovat sitä mieltä, että Mari Kiviniemen istuttaminen puoluejohtajaksi oli heiltä hyvä veto, he eivät ole päässeet yli Matti Vanhasen sotkuista. He potevat niistä edelleen kollektiivista moraalista krapulaa. Sen vuoksi monet keskustalaiset eivät äänestäneet lainkaan, mikä sekin on heikäläisiltä vahva kannanotto. Mutta lisäksi monet äänestivät "piruuttaan" persua (sitaatti on sen vuoksi, että olen omin korvin kuullut muutaman vankan keskustalaisten näin toteavan). 

Näissä vaaleissa on erikoisinta se, että vain yksi puolue voitti. Ainoastaan persujen paikkaluku nousi, kaikkien muiden laski. Silti kokoomus ja demarit tuulettavat myös voittajina. Keskusta ja vihreät myönsivät avoimesti tappionsa ja kummallekin tappio on raskas, vaikkakin eri syistä.

Saksassa vihreät etenevät osavaltioissa voitosta toiseen. Suomessa vihreiden nousu on tehnyt äkkipysäyksen. Vihreät eivät ole pystyneet tuomaan arvojaan niin selkeästi esille, että kaikki ymmärtäisivät. Nyt olisi ollut  tuhannen taalan paikka ja se menetettiin. Mitä nyt? Missä on vihreiden Soini, joka puhuisi asioita selkeästi, niin että kaikki ymmärtävät? Haluttiin olla vastavoima persuille, mutta missä on vastavoima Soinille? Se vaara, jota Soinin pitäisi pelätä? Soinin vaara? No, ei vaineskaan, mutta sellainen selkeästi puhuva ihminen.

Joka tapauksessa kiva nähdä, mitä tästä tulee. Soini lupasi ruotsinkielisessä haastattelussa sopia Jyrkin kanssa saunassa asiat. Että silleen. Ettei nyt näissä vaaleissa olisikin tullut rökäletappio naisille?

Kyllä väsyttää kevät, gallupit ja vaalikeskustelut. Jaksaako niiden etenemistä ihan todella joku seurata?

Erilaisia kyselyjä tulevista vaaleista on tehty lukemattomia. Varmasti kaikki jo tietävät, mikä puolue on niiden mukaan suurin voittaja. Persupa persu, joka on jo neljän suurimman joukossa.

Kaikista eniten yskittää, että media on jakanut paikatkin jo aikapäiviä sitten. Siitä se ei kuitenkaan ole ihan varma, kenestä tulee pääministeri. Tai ehkä se tietää senkin ja median rankkaaman neljän suuren keskustelu oli pelkkää ohjelma-ajan täytettä.

Toimittajat jankuttavat samoja kysymyksiä. Kolme suurinta jaarittelevat samoja vastauksia. Pienemmät voisivat olla mielenkiintoisia, mutta toisaalta voiko tylsiin aiheisiin kukaan saada kiinnostavaa sisältöä? Miksi toimittajat eivät anna hyvälle keskustelulle aiheita? Ja miksi vaalikeskusteluissa on aina samat naamat, joiden vastaukset ovat samat tilaisuudesta toiseen? Eivätkö puheenjohtajat luota, että joku muukin osaisi vastata kysymyksiin? Olisi niin mukavaa kuulla vaikka samaankin kysymykseen vastaus jonkun toisen puoluenaaman kertomana.

Harmittaa, että vihreät voisivat tuoda todellista sisältöä keskusteluihin näin Japanin katastrofin jälkeen. Nyt olisi ollut sadan taalan paikka avata kaikki hanat ja puhua pysähdyttävästi. Mutta ei meillä. Vihreiden puheenjohtaja kiekaisee välillä pikkutyttömäiseen tyyliin ja ottaa sen jälkeen helsinkiläisen peruskoulun sijaisopettajan nuotin. Niillä eväillä ei saa sanomaa esille ja uskottavuus on menetetty, valitettavasti.

Veikkaan tähän lopuksi, että vihreiden päävastustaja persut eivät median suuresta ihailusta ja rummutuksesta huolimatta nouse niin paljon kuin media on antanut ymmärtää. Ja hei, voiko joku tosissaan kuvitella, että persusta tulisi pääministeri?

Onneksi pian gallupit on loppu, vaalit on käyty ja kevät on tullut!

Eläkkeellejäämisikä nousee hiljalleen ilman virallisen eläkeiän nostoakin. Viime vuonna yleisin eläkkeellejäämisikä oli 63 vuotta. Vuonna 2007 se oli 60 vuotta. On kuitenkin ryhmä, joiden kohdalla eläkeikä ei ole noussut, eikä nouse, minkä olen jo aikaisemminkin todennut.

Nyt Björn Wahlroos paljasti tv-uutisissa syyn tähän. Hän pupisi oikein tosissaan, miten on päivänselvää ja täysin oikeutettua, että suuret yritysjohtajat voivat siirtyä 60-vuotiaana eläkkeelle, vaikka koko muu Suomi pakertaisi vuosikausia pidempään. Miksi? Wahlroosin mukaan siksi, että jos itse maksaa itselleen vapaaehtoisen eläkkeen, niin voi tietysti siirtyä 60-vuotiaana nauttimaan eläkettä!

Siinä tuli Wahlroosilta sellaista kukkua, että yritin oikein tarkistaa heiluivatko korvat. Totuushan on se, että yritykset säästävät johtajilleen vapaaehtoisen eläkkeen. Yritykset maksavat komeat rahat eläkeyhtiöille ja vähentävät sitten summat omassa verotuksessaan.

Niin kauan kuin tällainen vapaaehtoinen eläkkeiden säästäminen, piilopalkitseminen ja verokikkailu on mahdollista yrityksille, johtajat siirtyvät 60-vuotiaana eläkkeelle.

Yksityisen sektorin sikariportaan olisikin parempi olla ihan hiljaa (suom.: ”turpa kiinni”) eläkeasioissa, kun eivät ole samalla viivalla muiden kansalaisten kanssa!

Blogini alkutaipaleella valittelin kyllästymistäni median yksituumaisuuteen, kun samat jutut täyttävät joka tuutin. Tilanne ei näytä siitä lainkaan parantuneen, vaan on ehkä jopa kurjistunut.

Tutkiva journalismi näyttäisi entisestään vähentyneen. Sen sijaan lehdissä on yleistynyt tapa houkutella tavallisia ohikulkijoita raportoimaan palkkiota vastaan jokaisesta yleisöä vetävästä tapahtumasta lehteen. Lisäksi perinteinen media yrittää aina vain kovemmin kilpailla sosiaalisen median kanssa lataamalla lennokkaita lauseita sähköisiin väineisiin. Tylsää, tylsää!

Olikin virkistävää bongata uutinen mediablogia pitävän Outi Vainionkulman kampanjasta, jossa hän kehottaa jättämään klikkaamatta höpöotsikoiden linkkejä.

Häntä rassaa uutisten otsikot: "yksi syy tilanteeseen on raha; mainosrahat saadaan niillä otsikoilla, joilla voidaan näyttää, että kävijöitä sivuilla piisaa. Toinen syy sensaatio-otsikoihin on se, että mediatalot haluavat liikaa olla mieliksi lukijoille, kaiken pitää olla viihdyttävää ja miellyttävää." (lainaus Yle)

Uutisotsikoinnit olisi saatava kuriin myös iltapäivälehdissä, mutta tämä on hyvä alku.

Kampanjassa mukana oleminen on minulle helppoa, kun en yleensäkään klikkaile typeriä otsikoita. Mutta jaan jutun FB:ssa, eli mukana ollaan!

Kun olen koko joulukuun ollut hiljaa, niin nyt tulevan loppiaisen kunniaksi yksi jouluun liittyvä kirjoitus. Voicen sivuilta nimittäin bongasin, että joulukortit ovat pitäneet pintansa tekstiviestien rinnalla. Onko joulukorttien määrä tosiaankin pysynyt samana jo 15 vuotta, kuten jutussa kerrotaan?

Omalla kohdallani lähipiiristä tulevien korttien määrä on kuitenkin pudonnut dramaattisesti. Enää kahdelta ystävältä ja kahdelta vanhalta tädiltä tuli kortti. Nuorilta ei yhtään!

Vanhojen tätien ja setien korttien vähenemiseen vaikuttaa ymmärrettävästi se, että he ovat joko dementoituneet, sairaalassa tai kuolleet. Ystävien korttien määrään taas vaikuttaa tekniikka. Toivotukset tupsahtavat tekstareina kännyyn tai meilinä koneelle. Tai sitten vain rupatellaan puhelimessa harva se ilta ja tuntuu ihan pöhköltä pistää vielä kortilla toivotuksia.

Nuoret puolestaan eivät käsitä koko korttihärdelliä! Facebookissahan toivotukset jaetaan eteenpäin kaikille yhdellä kertaa. Näppärää ja taloudellista!

Muistan, kuinka työpaikalla yksi suurimpia vuosittaisia hankkeita oli joulukorttiprojekti. Jokainen esimies päivitti kiertävälle listalle ne kontaktinsa, joille tuli lähettää kortti ja poisti listalta vanhentuneita tietoja. Kun kaikki oli kerätty, laskettiin nimet, tilattiin kortit ja etsittiin osoitteita. Kun kortit saapuivat, alkoi nimien kirjoitusrumba, osoitteiden tulostus ja liimaaminen. Ja kaikessa oli tiukat aikataulut, tietenkin.

Kunnes firma ilmeisesti lopen kyllästyneenä koko prosessiin päätti, että jatkossa lähetetään e-kortti. Oltiin tehokkaita, taloudellisia ja ekologisia.

Mutta Itellan mukaan kustin mukana kulkee 50 miljoonaa korttia aivan kuten 15 vuotta sitten. Jotenkin uskomatonta, mutta en lähde kinaamaan. Kai minä vain satun olemaan yksi omituinen väliinputoaja muiden väliinputoajien pienessä porukassa.