Koska olen pohtinut eettisiä kysymyksiä, niin täytyy ihan ensimmäiseksi todeta, että valehtelin edellisessä postauksessa, jossa sanoin, että melkein käy sääliksi Mikael Liliusta. Ei tietenkään käynyt sääliksi, vaan potutti, että valtion omistamassa yhtiössä syydetään tolkuttomasti rahaa toimitusjohtajan etuuksiin. Yksityisissä yhtiöissä sovittavat palkkiot ja muut etuudet voivat olla miten vain, mutta valtion omistama yhtiö on asia erikseen. Ne eivät toimi yksityisten yritysten kanssa samojen pelisääntöjen mukaan, vaikka mitä väitettäisiin.

Kaikesta päätellen Lilius haki omalla tiedotustilaisuudellaan viime viikolla aihetta potkuihin, joista hän olisi saanut reilun miljoonan euron erorahan. Lehtien mukaan potkut tulivat, mutta hallituksen puheenjohtaja Lehti sanoo toisin. ”Hyvin tehdystä työstä ei yleensä anneta potkuja”, sanoo Lehti. Niinpä Lilius jää firmaan erityistehtäviin eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Näin vältettiin kallis eroraha.

Miltä ”erityistehtävät” kuulostaa? Ryhtyykö Lilius tekemään jotain erityistä, jotain erityisen tärkeää ja kiinnostavaa? Joskus tällaisia erityistehtäviä nimitetään myös kehitystehtäviksi. Ne ovat aina toimitusjohtajan alaisuudessa, koska sillä kustannuspaikalla on aina budjetoituna rahaa erilaisia kuplia varten.

Aikooko Lilius vielä oikein käydä työpaikallaan, vai osaako hän luovuttaa? Tässä kohtaa nimittäin on erilaisia käytäntöjä. Olen nähnyt, miten tuore kehitysjohtaja (ent. toimitusjohtaja) tulee joka päivä töihin, istuu hiljaa pienessä, uudessa huoneessaan ja katselee ulos. Olen nähnyt myös, miten erityistehtävissä eläkkeelle pääsyä odottava johtaja tekee hurjana jotain historiallisiin muistelmiin liittyvää projektia.

Mitä tyhjästä pulpahtavat erityis- tai kehitystehtävät kertovat yrityksestä ja sen etiikasta? Onko yritys vilpitön, jos sieltä löytyy erityisiä tehtäviä henkilöille, jotka halutaan siirtää pois nykyiseltä pestiltään? Onko yritys rehellinen, kun se ei kerro todellisia syitä siirtoon, vaan kuorruttaa asian komeilla sanoilla? 

Peruskoulun elämänkatsomustiedossa opetetaan epärehellisyydestä näin: ”Epärehellisyyttä harjoitetaan monella tavalla. Se voi olla (aakkos­järjestyksessä) aivopesua, epäluotettavuutta (esim. lupausten rikko­mista), huijausta, huiputusta, kaunistelua, kieroilua, liioittelua (paisuttelua tai vähättelyä), luihuutta, manipulointia, mielipiteenmuokkausta, mustamaalausta, narrausta, nenästä vetämistä, petku­tusta, petollisuutta, propagointia, puijausta, puolueellisuutta, ri­kollisuutta, salailua ("vaarallisimmat valheet lausutaan vaikene­malla"), taktikointia, teeskentelyä, tekopyhyyttä ja tekopahuutta, uskottelua, valheellisuutta, vilpillisyyttä, vääristelyä, yksipuolisuut­ta..."

Oikeastaan tuossa voisi lukea, ”Yritysten arvojohtamista ja henkilöstöpolitiikkaa tehdään monella tavalla. Se voi olla aivopesua, epäluotettavuutta, huijausta, huiputusta, kaunistelua…”

Mukavaa piinaviikkoa kaikille työpaikkapiinatuille!