Tätä se elämä enimmäkseen on, mikään ei sytytä. Vaikka en ajatellut tätä blogia tehdä miksikään Paretskoi-pyhätöksi, niin pakko kaiken tylsyyden keskellä todeta, että onneksi on taas SE päivä. Ajan hermolla hän pyytelee anteeksi, tyyliin "Haluatko tehdä ensi viikonloppuna jotain kivaa, mutta et oikein tiedä mitä? Parhaat menovinkit saat katsomalla kristillisten puolueohjelmasta mitä he vastustavat. Anteeksi."

Minäkin silmät hetkeksi aukirevähtäneinä erehdyin hehkuttamaan Zyssen lausuntoa kultaisesta suukapulasta, ja mitä tämä menee tekemään? Pyytämään sitä pressiklubissa anteeksi! Ei ole poliitikoissa munaa, ei. Ainakaan median suhteen. Herää väkisinkin kysymys, ketkä meitä johtavat. 

Yhdyn täysillä samaisessa pressiklubissa olleen Kaarina Hazardin puuskahdukseen, että mediassa kaikki on nykyisin niin ennustettavaa.

Niinpä joka tuutissa taantuma on pysyvä uutinen, johon erilaiset onnettomuudet tuovat hiukan lisäväriä. Onneksi sentään on naispoliitikot, jotka kilvan hymyilevät lehtien kansikuvissa! Saadaan jotain iloa kaupan kassajonoon.