Jämähdin eilen jossain vaiheessa tv:n ääreen kuuntelemaan "Kapitalismi käräjillä" -iltaa kakkoselta. Harvoin saa nähdä ja kuulla yhtä sekavaa ja olematonta keskustelua kuin se oli. Ihmiset puhuivat toistensa päälle niin että välillä ei saanut mistään mitään selvää. Pahin kaikista oli Liisa Jaakonsaari, joka koki sopivaksi julistaa "työttömyyttä ei saa päästää nousemaan" jatkuvasti yli muiden. Ilta oli oiva esimerkki nykyisin vallalla olevista huonoista tavoista. Esimerkkiä näyttivät keski-iän ylittäneet vallanpitäjät, joilta kotikasvatus oli unohtunut täysin.

Mihin keskustelulla oikein pyrittiin ja toisaalta, mitä sillä saavutettiin? Se jäi minulle epäselväksi, sillä puheenjohtajat eivät pitäneet punaista lankaa esillä. Vaikutti siltä, että tavoitteena oli laittaa porvarit ja kommarit vastakkain, ja ilmeisesti odotettiin vastakkainasettelun kautta syntyvän keskustelua.

Poliitikot eivät pettäneet odotuksia, vaan toistivat liturgioitaan. Hohhoijaa. En voinut välttyä ajatukselta, että katsojia johdatellaan kahtiajakoon tyyliin kultalusikalla ruokitut ja loiseläjät. Miten menneestä maailmasta!

Jos keskusteluun olisi kutsuttu käräjillä olevien kapitalistien lisäksi enemmän sellaisia kuten sosiologi Anna Kontula tai kirjailija Kalle Isokallio, olisi voinut syntyäkin jotain mielenkiintoista. Ja vaikka Maan Ystävien Jarna Pasasen aktivisteille tyypillinen kapea-alaisuus vähän häiritsi, olisin toivonut osanottajia mieluummin erilaisista kansalaisjärjestöistä kuin politiikasta. Harmi, että keskustelun pakollinen professori oli aivan tyhjä ja pappikin aivan avuton.

YLE voisi panostaa lisää sen miettimiseen, ketä keskusteluiltoihin kutsutaan. Sisältörikas ja ryhdikäs keskustelu on tv:n parasta ohjelmatarjontaa.