Minäkin osallistuin lauantaina Earth Hour:iin, sillä halusin kantaa korteni kekoon ja ilmaista huoleni ilmastonmuutoksesta. Olin pikku osanen maailmanlaajuisessa tapahtumassa, yksi miljoonista. Tunti meni tunnelmoidessa. Energiaakin säästyi Suomessa yhden pikkukaupungin verran.

Sunnuntaina selvisi, että maaseudun mummo oli hädissään lauantaina kerännyt kynttilöitä pöydille ja vettä kattiloihin siltä varalta, että sähköt eivät ole vielä pyhänä tulleet takaisin. Vanhassa maatalossa kun releet ovat semmoiset, että sähkökatkon jälkeen ne pitää käydä tarkistamassa ja napsauttamassa päälle. Koska ulkona oli liukasta ja mummo käveli vain rollaattorin tuella, niin häntä pelotti mennä ulkorakennukseen tarkistushommiin.

"Miksi ihmeessä ajattelit, että sähköt menevät poikki juuri tänä viikonloppuna?", kysyin. Mummo kertoi, että naapurit olivat lukeneet lehdestä, että kunta pistää sähköt poikki. Puhelimet olivat olleet kuumina, kun mistään mitään tietämättömät olivat soitelleet toisilleen ja kyselleet, mitä kukin aikoi tehdä tämän epämääräisen kauheuden keskellä. Ei auttanut kuin varautua kaikin keinoin.

Että sellainen Earth Hour.

Voisikohan sitä tiedottamista jotenkin vielä kehittää? Etenkin kunnissa.