Kauppalehden Talousnerossa kysyttiin eilen, mikä virkamies on 72000 eurolla työhuonettaan kalustanut Helsingin kaupungin Paavo Voutilainen. Sanoin mielessäni "no ei ainakaan sosiaalijohtaja", sillä sen verran olen katsellut kotikaupungin lähiöiden katukuvaa.

Että voi ihminen edelleenkin olla naivi! Meni niin pahasti metsään, että koin tarpeelliseksi hakea jotain lisätietoa näin poikkeuksellisesta henkilöstä.

Muun muassa tällaisen mielipiteen löysin täältä:
"Aika moni tuntee ja tietää Paavo Voutilaisen rautaisen ammattitaidon, jolla hän on hoitanut taloutta ja henkilöstöhallintoa vuosia aikaisemmassa tehtävässään. Samoin tunnetaan hänen laaja ja monipuolinen perehtyneisyytensä sosiaalityön, sosiaalipolitiikan ja myös terveyspuolen asioihin.
Suuren asiantuntijaorganisaation johdossa hän on edustanut poikkeuksellisen visionääristä ja määrätietoista johtajuutta. Paavo Voutilainen on tinkimättömästi ajanut kaikkein heikoimpien ryhmien asemaa sanoin ja varsinkin käytännön teoin."

Sama Paavo on nyt siis noussut otsikoihin poikkeuksellisilla sisustusvisioillaan, jotka hän myös määrätietoisesti toteutti työhuoneessaan. Ja koska hän tinkimättömästi ja käytännön teoin ajaa kaikkein heikoimpien asemaa, hän toteutti visionsa myös sihteerinsä huoneessa. Isojen pomojen sihteerit ovat tunnetusti organisaatioiden kurjalistoa, kun joutuvat kahvitilausten ja pöytävarausten tekemisen lisäksi vastailemaan pomonsa puheluihin. Nyt tällä sihteerillä on ollut tosi kurjaa, kun toimittajat ovat udelleet yksityiskohta design-sisustuksesta.

Helsingin kaupungin budjetissa 72000 euroa on pikkurahaa. Sosiaalitoimessa summa on suhteellinen. Kun sitä katsoo johtajan perspektiivistä ja oman mukavuuden kannalta, se on pieni mutta ehkä tärkeä menoerä. Mutta kun sitä katsoo sosiaalitoimen asiakkaan näkövinkkelistä, sitä ei edes käsitä! Ei summan suuruutta, ei tarvetta, ei oikeutusta. 

"Hankinta maksetaan sosiaalijohtajan käyttövaroista", sanottiin Iltalehdessä. Lauseesta tulee mieleen kuninkaalliset, joille vuosittain määrätään summa olemassaolostaan.

Mutta niinhän se taitaa olla kaikkien johtajien kanssa. Silti tämä verovarojen nykyaikainen käyttömalli alkaa vähitellen tympiä.