En tiedä miksi menin lukaisemaan Hesarin lasitalon emännän blogia. Yleensä en vaivaudu näitä virallisia, lehden omien tekijöiden blogeja katsomaan, sillä en tajua niiden tarkoitusta. Mutta nyt siis kuitenkin menin ja huomasin kesäisen herpaannuksen hellittävän hetkeksi.

Jutun voi katsoa autenttisena täältä. Sen pointtina on, että ilman perusuutisia, eli niitä samoja mitä netistäkin saa, lehti ei pärjää. Lehti ei voi olla vain taustaa, analyyseja ja vastaavaa syvällistä aineistoa, mutta ne voivat päätoimittajan mukaan elää perusuutisten kanssa hyvin rinnakkain.

Olen samaa mieltä, että niin sanomalehdissä pitäisi ollakin. Kuitenkin on alkanut yhä enemmän vaikuttaa siltä, että sanomalehdet kilpailevat lukijoista netin kanssa siten, että jättävät syvällisemmän pohdinnan vähemmälle. Minä tulkitsisin Campbell’n ajatuksia nimenomaan niin, että sanomalehtien ei pidä kilpailla netin pinnallisella pikauutisointityylillä. Kysymys ei siis ole uutisista vaan tyylistä ja sisällöstä.

Mutta se, mikä minut varsinaisesti herätti oli, miksi Hesarin päätoimittaja puolustaa suuria lehtiä laajoine uutis- ja sisältötarjontoineen samaan aikaan, kun siellä pistetään porukkaa pellolle lehdenteosta.

Siis, joku ihmisolento ne uutiset tekee, mutta kuka ne Hesarin uutiset oikein tekee?