Viime aikoina on aina silloin tällöin jossain lehdessä tai tilanteessa putkahtanut esille nimi Mika Anttonen. Kerran nimi tuli esille, kun kartoittelimme oman pikku tuulivoimalan rakentamisen edellytyksiä. Mies kertoi, että niitä saa St1 -asemilta, samalla kylällä asuneen miehen bensa-asemilta. "Ai, ovatkohan ne ihan hyllytavaraa", mietin epäuskoisesti mielessäni.

Olin kuvitellut tuulivoimaloiden olevan Suomessa harvinaislaatuisia ja vaikeasti hankittavia tuotteita. Näkyviä puolestapuhujia kun ei Suomessa ollut juuri ollut ja varsinkin käytännön toteutus oli jäänyt vähälle. Olin päätellyt, että se on tuote, jota saa vasta sitten kun yksityiset kuluttajat alkavat vaatia niitä. Julkiselta taholta kun ei näy tulevan painostusta siihen suuntaan. 

Seuraavan kerran miehen nimi putkahti jonkun bioetanolihankkeen uutisoinnin yhteydessä, mikä heti kolahti maalaisjärkeen. Jätteistä polttoainetta, siis kaikin puolin älykästä! Totesin, että onpa hauskaa, että Suomesta löytyy yksi uskalikko ja äänekkäästi erilainen yksilö, jolla on selkeitä periaatteita ja myös halua sekä osaamista toimia niiden mukaan. Tämän päivän lahjomaton pioneeri!

Allekirjoitan täysin Mika Anttosen puheenvuoron kesäkuun Kauppalehti Optiossa, missä hän toteaa päättäjien aseman olevan hankala, kun he "saavat tietonsa mitä moninaisimmilta, tiukasti omaa asiaansa ajavilta eksperteiltä". Hänen mielestään "energia-alan problematiikkaa pitäisi pohtia älyllisesti korkeammalla tasolla kuin nyt."

Eli eksperttejä tarvitaan, mutta jonkun pitäisi koota eksperttien asiat yhteen. Kysymyksessä on suuri palapeli, jonka kasaamiseen tarvitaan taitava kokoaja. Ympäristö- ja energia-asiat pitäisi nähdä kokonaisuudessa, jossa kaikki palapelin palat syy-seuraussuhteineen olisivat esillä. Vasta silloin voidaan tehdä järkeviä päätöksiä.

Asialla alkaisi olla jo kiire! Kun vain päättäjät ymmärtäisivät myöntää, että eivät itse tiedä kaikkea.