En katso perjantaisin televisiota. Niinpä syksyn ensimmäisen Pressiklubin uusinta oli katsottava eilen. Ihan aluksi kysyisin, miksi sinne kutsutaan Leif Salmén? Eihän tyypillä ole mitään annettavaa. On ehkä joskus ollut vaikuttava asema omine kotiryssineen, mutta siitä on enää muistot jäljellä. Ei pitäisi vanhojen aikojen vuoksi pilata katsottavaa ohjelmaa ex-toimittajan takia, joka minun korvissani kuulosti välillä juopuneelta ja välillä semidementoituneelta. 

Aihe sinänsä oli ihan kiinnostava, eli toimittajien korruptio. Alma Median politiikan toimituksen päällikköä Taneli Heikkaa oli ilo kuunnella, sillä hän SANOI jotain silloin kun avasi suunsa. Heti alkuun Heikka käytti mielenkiintoisen puheenvuoron "tapaus Kiesin" yhteydessä, jossa hän pohdiskeli julkisuudessa käytäviä keskusteluita yleisesti. Hänen mielestään me tulemme pitkän itsesensuurin traditiosta, joka on ei-länsimainen ja konsensuaalinen, ja siinä on vähän keskustelunaiheita ja vähän mielipiteitä. Jos näin typistynyttä keskustelukulttuuria typistetään poliittisella korrektiudella vielä lisää, niin tehdäänkö karhunpalvelus koko keskustelukulttuurille. 

Ai että oli hyvä kysymys! Siitä innostuneena minulla olisi muutama lisäkysymys. Ketkä ovat konsensuksessa, ketkä eivät esitä mielipiteitä ja ketkä ovat niin poliittisesti korrekteja, että typistävät keskustelukulttuuria? Kun vastaus löytyy, niin tiedetään missä karhunpalvelus tehdään.

Heikka on kuulemma siitä erikoinen tyyppi, ettei mene poliitikkojen kanssa saunaan, vaikka siellä voisi munasillaan saada vaikka millaista tausta- ja sisäpiiritietoa. Mielenkiintoinen tyyppi. Tätä täytyy kuulla lisää!