Tässä sitä ollaan, ylöspäin yrittämässä. Alamäki tuli näkyviin talvella 2007, kun työmarkkinajärjestöt sopivat palkankorotuksista. En silloin meinannut korviani uskoa, kun kuulin, että sopimukset sisälsivät parhaimmillaan lähemmäs kymmenen prosentin palkankorotuksia lyhyehkölle sopimuskaudelle. Tällainen rahasta tarkka ihminen mietti heti, miten työnantajat suoriutuvat urakastaan, kun pottiin lisätään samassa suhteessa kasvavat työnantajamaksut.

Ei mennyt vuottakaan, kun asia selvisi ja yrityksissä alkoivat työntekijöiden suursiivoukset. Se oli yhdenlaisen ahneuden luonnollinen seuraus, ja kertoo selkeästi myös, että työmarkkinajärjestöjen aika on ohi. Ainakin rahasta sopivina osapuolina.

Nyt sitten saamme seurata yhden linnakkeen vähittäistä sortumista, eli Finnairin lentäjien torjuntataistelua poteroissaan.

Esillä on kaikki suuren draaman ainekset. Pääosassa on jättitappiollinen yritys, jonka vetäjä väsyy järjettömiin taisteluihin tuulimyllyjä, eli pöllöjä lentäjiä vastaan. Nämä toisen pääosan esittäjät ovat diivoja, jotka ovat tottuneet sanelemaan toiveensa ja tahtonsa, joita muut ovat ihailevin katsein täyttäneet. Nyt heitä vaaditaan kouluttamaan itselleen halpoja korvaajia. Huikeaa!

Vähitellen ovat toverit jättäneet lentäjät yksin: tekninen henkilöstö on sopinut 14 miljoonan säästöistä ja koneiden säälittävimmät raatajat, eli lentoemännät säästävät melkein saman verran.  

Tähän asti myötätuntoni on ehkä ollut piirun verran yhtiön puolella. Mutta ärsytys alkoi, kun luin jutun, jonka mukaan Finnair aikoo lopettaa tavallisten pulliaisten lennätyksen ja alkaa palvella vain liikematkustajia. Etteivät vain olisi jo täyttä häkää lopettelemassa, sillä reilut viikko sitten olin koneessa, jossa meikäläisille tarjoiltiin niin ala-arvoinen ateria, ettei siihen voinut edes katsoa, puhumattakaan koskemisesta. Paha mielikin tuli samaan hintaan.

Kun tässä aikaisemmin lensin ns. halpayhtiön koneella, maksoin muutaman euron ateriasta, joka oli ihan syötävää. Halpayhtiöt ovat muutenkin olleet ihan hyviä kokemuksia, joten ehkä meille pulliaisille ei niin huonosti sitten käykään. Tyytyväisyyden voi näköjään saada myös edullisesti.

Koko Finnairin porukalle voisi tehdä hyvää ryhtyä mallioppimaan halpayhtiöistä. Mutta sitä ennen saamme varmaan katsoa draaman loppuun.