Vuoden lopun ratoksi kirjaan tänne vielä muutaman tapauksen, jotka herättivät ajatuksia, mutta jotka jäivät laiskuuden tai muun syyn vuoksi kirjoittamatta.

Sikainfluenssa kaikkinensa.
Olin heinäkuussa lomalla, kun kuulin, että ranskalaista sikainfluenssarokotetta aletaan testata suomalaisilla lapsilla. Aikaisemmin sitä oli testattu vain elämillä. Melkein pyörryin kiukusta ja toivoin, että korvessa olisi ollut nettiyhteys. Missä on se taho, jonka älyn väläyksenä juuri suomalaiset lapset joutuivat koekaniineiksi? Toki testirokotuksen sai vasta, kun lapsen kummaltakin vanhemmalta oli saatu lupa. Mutta silti, miksi asia tuotiin nimenomaan suomalaisten nuorten vanhempien päätettäväksi? Ollaanko täällä fiksumpia kuin muualla?

Kun sikainfluenssa todella rantautui Suomeen, nähtiin miten kansalaisia informoidaan, miten asia organisoidaan ja mihin suomalainen media kykenee. Luoja varjelkoon meitä suomalaisia joltain todelliselta katastrofilta!    

Koneen keisari ja Niklas Herlinin purskahdus.
Elämänkerta sai kunnon markkinointipuheen. Silti mieleen nousi kysymys, kuinka usein suuryhtiöiden johtopaikoilla olevilla ihmisillä perhe pysyy kulisseissa rahan ja vallan voimalla. NH totesi, että on kiitollinen isälleen kun sai taloudellisen riippumattomuuden jo nuorena. Tuli mieleen, että riippumattomuus olisi ehkä ollut samaa tasoa, mutta kärsimys pienempi, jos perheen mamma olisi kerännyt kimpsunsa, kampsunsa ja lapsensa ja ruvennut yksinhuoltajaksi heti kun miehen alkoholismiterrorismi paljastui. Mutta kuinka moni vallanpitäjän vaimo kaataa kulissit? En yhtäkkiä muista yhtään. Mielestäni onkin väärin syyttää pelkästään alkoholisti-isää, jos äidillä olisi ollut mahdollisuudet tehdä pesäero. Ärsyttää naisihmiset, jotka mieluummin antavat lasten kärsiä kuin tekevät muutoksen elämässään!

Korruptiokeskustelu.
Ei kai kukaan tosissaan ole uskonut, ettei Suomessa olisi lahjontaa? Käsittämättömän suuri haloo aiheesta kuitenkin nostettiin. Aivan kuin ykskaks yllättäen olisi tajuttu, että päättävissä asemissa oleviin tai sinne pyrkiviin voidaan vaikuttaa voitelulla. Miten yksinkertaisia ihmiset oikein voivat olla? Pientä osviittaa voi jo saada, jos seurasi, ketkä jouluna saivat asemassaan runsaimmat lahjat. Ken kulki iltajuhlissa ja kuka pakettivuorten takaa ähisi, miksi niitä on niin helevetin paljon ja mitä niille pitäisi tehdä (*? Se vain on niin, että lahjojen antaminen lahjontaan asti kuuluu kulttuuriin ja rajojen veto on vaikeaa.   

Lautakasajupakka.
Itse asiassa tämä liittyy edelliseen. On melkein pakko vähän ihailla Vanhasta jupakan hoidossa. Niin mainiosti hän osasi vedättää toimittajia ja muitakin! Oli kerrassaan hupaisaa, miten lauma uteliaita meni Nurmijärvelle tutkimaan, löytyykö sieltä tuppeensahattua puuta. Kuka arvasi etukäteen, että ei löydy? Hyvä! Vanhasella oli syystäkin hymy herkässä. Ja vaikka epäilys jäi, hän ei vie juttua oikeuteen. Syy on tietysti selvä: asia tutkittaisiin ja todettaisiin, että tosiasioitahan se Yle raportoi. Havahduttavaa on huomata, että tietyssä asemassa ihminen on todella voimallisessa suojeluksessa.

Kahden lautasen draama.
Tätä kiistelyä oli vaikea uskoa. Korvat punaisina tunsin myötähäpeää kaikkia siihen osallistuneita kohtaan. Kun tälle tasolle on menty, niin eikö voisi luopua presidentti-instituutiosta kokonaan?


*) Pienenä vinkkinä: ne voi jakaa alaisilleen, jotka kiitollisina ottavat vastaan konjakki- tai konvehtirasian. Samalla voi nostaa omaa johtajuusarviotaan!

Kiintoisaa Uutta Vuotta 2010!