Ajat muuttuvat. Enää ei juuri kirjeitä kirjoitella. Ei osata, ei haluta, ei kyetä. Itse olen huomannut, että käsi kangistuu, jos pitää jostain syystä kirjoittaa käsin joku viittä sanaa pidempi teksti. Varsinkin jos sitä pitäisi pystyä myös lukemaan. ”Jääkaapissa on spagettia, lämmitä seee…--- ossa!

Sen sijaan monta kertaa mieluummin kirjoitan läppärillä, ja teen sen monta kertaa nopeammin. Teen koneella paljon muutakin, siitä on tullut jalkojenkin jatke. Ei tarvitse lähteä ruuhkiin tönittäväksi, kun verkossa voi hoitaa asiansa. Yhä useammin myös monet ostokset.

Kun ostetaan verkosta, tarvitaan joku tuomaan ostokset kotiin tai ainakin jonnekin noudettavaksi. Toistaiseksi siihen tarvitaan postia eli Itellaa. Siinä verkkoasiakkaalle tulee usein miettimisen paikka, postikulut kun tekevät nettiostoksesta helposti hintavan. Mieleen tulee, pitäisikö sittenkin nousta ja lähteä ostoksille reaalimaailmaan.

Nyt Viestintävirasto on määrännyt Itellan alentamaan kirjeiden ja pakettien hintoja kohtuullisiksi. Lisäksi hintojen pitää perustua todellisiin kustannuksiin. Itella ei myönnä mitään, mutta taipui uhkasakon uhalla laskemaan hintoja elokuun alusta.

Olen tehnyt kauppoja verkossa minäkin. Vaikka Itella väittää, että kansalaiset saavat kohtuuhintaiset palvelut, niin todellisuudessa joku saa kohtuullisemmat kuin joku toinen. Nimittäin jos peruskansalainen lähettää mummolle Pohjois-Karjalaan viiden kilon paketin, niin se maksaa kympin ja rapiat. Mutta jos nettikansalainen tekee kaupat tietyissä kauppapaikoissa verkossa (esim. huutonetissa), niin sama paketti maksaakin vain rapiaa vaille kahdeksan euroa. Miksi?

Hyvähän se on, että nettikauppapaikkaa tuetaan, en sitä sano. Kannatan verkkokauppaa siinäkin mielessä, että se saattaa vähentää autoilua ja ruuhkia. Mutta mietin onko oikein, että kansalaiset on asetettu eriarvoiseen asemaan tässä. Onneksi virasto valvoo edelleen.