Kun olen koko joulukuun ollut hiljaa, niin nyt tulevan loppiaisen kunniaksi yksi jouluun liittyvä kirjoitus. Voicen sivuilta nimittäin bongasin, että joulukortit ovat pitäneet pintansa tekstiviestien rinnalla. Onko joulukorttien määrä tosiaankin pysynyt samana jo 15 vuotta, kuten jutussa kerrotaan?

Omalla kohdallani lähipiiristä tulevien korttien määrä on kuitenkin pudonnut dramaattisesti. Enää kahdelta ystävältä ja kahdelta vanhalta tädiltä tuli kortti. Nuorilta ei yhtään!

Vanhojen tätien ja setien korttien vähenemiseen vaikuttaa ymmärrettävästi se, että he ovat joko dementoituneet, sairaalassa tai kuolleet. Ystävien korttien määrään taas vaikuttaa tekniikka. Toivotukset tupsahtavat tekstareina kännyyn tai meilinä koneelle. Tai sitten vain rupatellaan puhelimessa harva se ilta ja tuntuu ihan pöhköltä pistää vielä kortilla toivotuksia.

Nuoret puolestaan eivät käsitä koko korttihärdelliä! Facebookissahan toivotukset jaetaan eteenpäin kaikille yhdellä kertaa. Näppärää ja taloudellista!

Muistan, kuinka työpaikalla yksi suurimpia vuosittaisia hankkeita oli joulukorttiprojekti. Jokainen esimies päivitti kiertävälle listalle ne kontaktinsa, joille tuli lähettää kortti ja poisti listalta vanhentuneita tietoja. Kun kaikki oli kerätty, laskettiin nimet, tilattiin kortit ja etsittiin osoitteita. Kun kortit saapuivat, alkoi nimien kirjoitusrumba, osoitteiden tulostus ja liimaaminen. Ja kaikessa oli tiukat aikataulut, tietenkin.

Kunnes firma ilmeisesti lopen kyllästyneenä koko prosessiin päätti, että jatkossa lähetetään e-kortti. Oltiin tehokkaita, taloudellisia ja ekologisia.

Mutta Itellan mukaan kustin mukana kulkee 50 miljoonaa korttia aivan kuten 15 vuotta sitten. Jotenkin uskomatonta, mutta en lähde kinaamaan. Kai minä vain satun olemaan yksi omituinen väliinputoaja muiden väliinputoajien pienessä porukassa.