Lähdin kotoa bussille. Pysäkillä oli odottamassa nainen, jonka kasvot oli vahvasti maalattu. Tumma meikkivoide peitti ihon ja silmät oli paksusti rajattu mustalla kajalilla. Päässä oli sinivalkoraidallinen pipo. Kun bussi saapui, hän hiippaili ovelle vilkaisten minua kulmiensa alta. "Tuolla ei ole kaikki kotona", mietin ja astelin hänen jälkeensä bussiin.

Nainen tökkäsi sinisen bussilippunsa kohti lukijan ykköstä ja käännähti samantien menoksi eikä yrittänytkään saada laitetta kuittaamaan matkaa. Vilkaisin kuskia, joka oli huomannut tilanteen. Hänen kasvoilleen oli jähmettynyt hämmästynyt ilme, mutta sanaakaan hän ei pukahtanut.

Ajatteli varmaan, että ei maksa vaivaa alkaa kinaamaan, päättelin.

----

Takaisinpäin tullessa pysäkillä odotteli muuan mummu, joka oli kova juttelemaan. Hän jututti ensin yhtä nuorta naista, joka iloisena vastaili mummun kysymyksiin. Kun naisen bussi tuli, mummu käännähti juttelemaan toisen nuoren naisen kanssa. Tämäkin vastasi mummulle ystävällisesti. 

Mummun ja minun bussi saapui. Mummu meni ensin sisään ja tökkäsi sinisen bussilippunsa ykkösen kohdalle, mutta ei tapahtunut mitään. "Eikö se nyt ota, mikä siinä on?", mummu touhotti. "Ei se ota mitään, onkohan se jumissa?", mummu pohti kovalla äänellä katsoen kysyvästi kuskiin. Kuski istui kivettyneenä katse suunnattuna jonnekin kaukaiseen pisteeseen. "Mikä siinä nyt on, ettei se ota? Kokeile sinä!", mummu sanoi ja livautti lippunsa minulle. Käskystä painoin ykköstä ja lopulta kuului piippaus. Ojensin lipun takaisin mummulle, jolloin tämä yritti vielä kerran saada kuskin huomion. "MEE NY JO ETEENPÄIN SIITÄ!, kivahti kivettynyt kuski lopulta.

Mummu meni, ja mennessänsä jupisi, että joskus ne menee jumiin...