Varma merkki kesän tulosta on, kun mopopojat huristelevat viritetyillä vehkeillään ohi kahjo virne kasvoillaan.

Melkein kesä on silloin, kun katukuvaan ilmestyy harmajainen kummajainen metsien kätköistä - varovasti astellen, hämmentyneenä pälyillen ja muovikassiansa huolella hoivaten.

Kesä on tullut, kun lämmöstä seonnut ampiainen lentää sisälle ja hakeutuu kirjahyllyyn Eino Leinon Elämän kirjan taakse ja pörisee siellä, kunnes päätän, että sinne ei pesää rakenneta ja rämäytän kirjajärkäleen lattialle.

Ja kirja avautuu Aurinkolaulun kohdalta.

Meri pauhaa, ukkonen jylisee,
Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul’ laantuu, lainehet lymyy.
Hän hymyllä maailman hallitsee,
hän laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempeä on.
Lemmen voima on voittamaton.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Koska kesä on tullut, mamairl harventaa postauksiaan verkkaiselle kesätahdille.