Illalla teki mieli viinirypäleitä, joten rupesin huuhteluhommiin. Rypäleet tuntuivat oudon karheilta. Hieroin niitä etusormen ja peukalon välissä, mutta karheus säilyi. Katsoin tarkemmin. Ne olivat täynnä pieniä mustia pisteitä aivan kuin niiden päälle olisi roiskunut jotain. Hinkkasin niitä tarkasti puhtaaksi rypäle kerrallaan. Pisteet irtosivat vähitellen. Jaksoin nyhertää puhtaaksi 26 rypälettä.

Katsoin rasian tietoja, Eurofruits. Nimestä voisi päätellä, että ne olisivat eurooppalaisia hedelmiä, mutta tarkemmin katsottuna paketissa luki India, Mumbai.

Mieleen palasi elokuva, jonka kävin katsomassa noin vuosi sitten, Slummien miljonääri. Vieressäni istui nuori mies, joka rentoutui ja riisui kenkänsä. Kauhea jalkahien haju tavoitti nenäni. Totesin, että harvoin pääsee elokuviin, jossa oli mukana myös haju. Tuohon Mumbaihin sijoittuvaan elokuvaan se tuntui lisäksi sopivan häijyn hyvin. Se oli todellista realitya.

Elokuva jätti takaraivoon kuvan mielettömän täyteen tupatusta ja likaisesta Mumbaista. Millaisia sieltä tuotetut hedelmät ovat, mitä ne ovat imeneet sisäänsä? Millaisissa oloissa niitä kasvatetaan?

Heräsi myös kiinnostus, miten Suomessa myytävät hedelmät tarkistetaan. Entä tietävätkö sisäänostajat, millaisissa oloissa ja millaisin menetelmin hedelmät on kasvatettu?

Epäröin vähän, mutta söin ne 26 rypälettä. Vielä on melkein täysi rasia jäljellä enkä tiedä, viitsinkö alkaa pestä niitä.