Silloin tällöin tulee ilmi, että lääkärinä on toiminut ihminen, jolla ei ole riittävästi opintoja. Nyt osui kohdalle nuori mies, jolla ei ole lainkaan alan koulutusta. Ihmettelen, että työpaikalla ei kiinnitetty huomiota substanssin täydelliseen puuttumiseen. En ala kuitenkaan arvuuttelemaan, mistä moinen voi johtua.

Oli kylmäävää lukea, että vasta hoitovirheen tai kuolemantapauksen yhteydessä viranomaiset selvittävät "rutiininomaisesti, onko opintoja riittävästi". Tuo ’rutiininomaisesti’ kuvastaa mielestäni suhtautumista asiaan. Minäkin rutiininomaisesti tarkistan joskus palaako vessassa valo, mutta jos jätän tarkistamatta, niin eipä haittaa.

Epäilen, että monilla työpaikoilla uusien työntekijöiden papereiden rutiininomainenkin tarkastaminen jää tekemättä. Nykyisin hakemukset jätetään usein sähköisesti ja tiedot tallentuvat järjestelmiin. Sieltä tietoja voi tarvittaessa tarkistaa. Alkuperäisten todistusten kopiointi, tai edes niiden näkeminen, saattaa ’vanhanaikaisena’ käytäntönä jäädä esimiesten rutiinikäytännöistä pois kokonaan. Tietojärjestelmiin luottaminen hämärtää todellisuuden, ja unohdetaan, että nykyisin henkilö on ITSE täyttänyt järjestelmässä olevat tiedot, silloin kun on hakenut työpaikkaa.

Lääkärin työ jos mikä, vaatii todistusten pläräämistä, tarkastamista ja kopiointia ennen työsuhdetta, ja se on esimiehen tehtävä. Hänellä on tieto siitä, mitä opintoja tehtävässä tarvitaan. Sitä tietoa ei ole esimerkiksi käytännön työstä etäällä olevassa henkilöstöhallinnossa. Ja niin kauan kuin ei ole keskitettyä rekisteriä, jonne oppilaitokset ovat tallentaneet kansalaisten koulutustiedot, ovat työnantajat papereiden varassa.

Kansalaisten on syytä toivoa, että tässä informaatioteknologian maailmassa ei täysin unohdettaisi paperien merkitystä. Ettei sitten joskus jouduttaisi aloitekykyisen ja reippaan peruskoululaisen potilaaksi.

***

EDIT: Tämän tapauksen jälkeen on lääketieteen opinnoista perustettu keskitetty rekisteri, josta tiedot voidaan tarkistaa.